Osteopaatti Helsinki > Tietoa > Osteopatia
Osteopatia on terveydenhuollon ammatti, joka yhdistelee erilaisia tutkimis- ja hoitomenetelmiä tuki- ja liikuntaelimistön terveyden edistämiseksi. Yleisimmät osteopaatilla käymisen aiheet ovat haasteet tuki- ja liikuntaelimistön toiminnassa, kuten erilaiset kivut ja liikerajoitukset, liikkumisen vaikeudet, hermo-oireet sekä jännitystilat.
Osteopaatin koulutus
Osteopaatteja koulutetaan ympäri maailmaa, ja osteopaatin toimenkuva vaihtelee koulutuksen mukaan. Yhdysvalloissa osteopaatti saa lääketieteellisen peruskoulutuksen ja erikoistuu osteopaattiseen manuaaliseen terapiaan. Yhdysvaltalaiset osteopaatit toimivat osana amerikkalaista terveydenhuoltoa lääkärin valtuuksin ja velvollisuuksin. Euroopassa koulutus on yliopisto- tai ammattikorkeakoulutasoinen maan politiikasta riippuen. Joissain maissa harkitaan osteopatian laillistamista, jolloin se tulisi osaksi julkista terveydenhuoltoa fysioterapian rinnalle. Toisissa maissa osteopaateilla ei ole edes nimikesuojaa, jolloin periaatteessa kuka tahansa voi väittää olevansa osteopaatti.
Suomessa osteopaatti toimii nimikesuojattuna terveydenhuollon ammattilaisena, jonka koulutus ja toimivaltuudet rajoittuvat terveys-, hyvinvointi- ja kuntoutuspalveluiden tuottamiseen. Osteopatiaa voi opiskella Metropolia ammattikorkeakoulussa kokopäiväopetuksena tai Valviran hyväksymässä yksityisessä oppilaitoksessa monimuoto-opetuksena. Koulutus kestää neljä vuotta ja on laajuudeltaan 240 opintopistettä. Työskenneltyään vähintään kaksi vuotta osteopaatti voi suorittaa Sosiaali- ja terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK).
Osteopaateille on tarjolla valtava määrä syventävää lisäkoulutusta niin ulkomailla kuin suomessakin. Suomen osteopaattiliitto sekä osteopatian oppilaitokset järjestävät säännöllisesti erilaisia lyhytkursseja ulkomaisten osteopaattien ohjaamina, lisäksi osteopaatit ovat tervetulleita monien yksityisten terveys- ja kuntoutusalan koulutusta järjestävien tahojen koulutuksiin. Osteopaatit puolestaan järjestävät itse monenlaisia koulutuksia muille terveydenhuollon ammattilaisille, kuten hierojille ja liikuntaa ohjaaville ammattilaisille.
Osteopatian historia
Vuonna 1874 amerikkalainen lääkäri Andrew Taylor Still (1828-1917) esitteli tapansa hoitaa potilaitaan käsin suoritettavilla toimenpiteillä. Hänen metodinsa oli vastalause tuon aikakauden lääkinnälle, jossa sairauksia hoidettiin mm. suoneniskennällä, reikien poraamisella kalloon ja juottamalla nykyisin myrkyllisiksi tunnettuja aineita, joilla ei ollut terapeuttista vaikutusta. Still palasi biologisiin tieteisiin: anatomiaan ja fysiologiaan. Hän alkoi hoitaa potilaitaan manuaalisilla menetelmillä, joissa hyödynnettiin käsillä tunnustelun taitoa, palpaatiota.
A. T. Still ei opettanut valmiita menetelmiä tai tekniikoita, vaan hän edellytti oppilailtaan perinpohjaista ihmiskehon toiminnan tuntemusta. Hän odotti oppilaidensa löytävän itse sopivat keinot auttaa potilaitaan oppimiensa anatomian ja fysiologian tietojen pohjalta. Hoito ei rajoittunut manuaaliseen käsittelyyn; joskus ikkunan avaaminen tunkkaisessa huoneessa oli parasta, mitä olosuhteisiin nähden oli tehtävissä.
Stillin oppilas John Martin Littlejohn (1869-1947) käytti hoidossaan rytmisiä vipuvarsitekniikoita elimistöön vaikuttamiseksi. Hänen tavoitteenaan oli tukea normaaleja biologisia prosesseja ja saada keho reagoimaan lempeän vuorovaikutuksen kautta, ei pakottaa sitä väkisin muuttumaan. Ajan kuluessa tällaiseen metodologiaan aletttiin viitata nimillä General Osteopathic Treatment ja Total Body Adjustment, ja niitä opetetaan tänä päivänä joissain osteopatiakouluissa ns. klassisena osteopatiana. Rytmiset ja heilurimaiset liikkeet lienevätkin osteopaattiselle käsittelylle tunnusomaisimpia.
Nykyaikana fysioteratian tohtoriksi väitellyt osteopaatti Eyal Lederman on tutkinut perinteisiä osteopaattisia tekniikoita ja kehittänyt niistä yhtenäisen metodologian kuntoutukseen. Heilurimaisia liikkeitä voidaan soveltaa eri tavoin mm. kivunhoitoon, rentoutumiseen, mobilisaatioon, nestedynamiikan edistämiseen sekä motorisen kontrollin kehittämiseen. Näin muodostuu jatkumo, jossa voidaan edetä vaiheittain makuuasennosssa tapahtuvasta passiivisesta käsittelystä pystyasennossa tehtävään aktiiviseen harjoitteluun.
Alana osteopatia on jatkuvasti kehittyvä. Tieteellisten tutkimusmenetelmien kehitys on tuottanut valtavasti uutta tietoa kivun toiminnasta, manuaalisen terapian vaikutusmekanismeista, sekä aktiivisen harjoitusterapian merkityksestä. Osteopatian aikakausjulkaisut, kuten International Journal of Osteopathic Medicine, julkaisevat jatkuvasti tutkimuksia ja artikkeleita alalla tapahtuvasta kehityksestä.
Osteopaattinen hoito
Yleisesti ottaen osteopatialle on ominaista liikkeen laadun arviointi ja edistäminen käsillä tunnustellen ja hoitaen. Hoidon vaikutus perustuu elimistön itsesäätelyn tukemiseen, jossa hermoston toiminta on keskeinen. Osteopaatti tunnistaa kehon reaktiot ja mukautuu niihin aktiivisesti käsittelyn aikana ohjautuen vasteiden perusteella kohti haluttua lopputulosta. Hoito on laaja-alaista ja siinä huomioidaan muutkin kehon alueet kuin se täsmällinen kohta, jossa kipua tai jännitystä tuntuu. Tavoitteena on elimistön toimintamallin muuttuminen lyhyen aikavälin selviytymisstrategiasta kohti pitkän aikavälin terveyttä ja hyvinvointia. Manuaalisen terapian lisäksi osteopaatti hyödyntää aktiivista harjoittelua itsehoidon ohjauksessa.