Tohtori Gary Fryer julkaisi vuonna 2016 International Journal of Osteopathic Medicinessa kirjoituksensa somaattisesta dysfunktiosta. Somaattinen dysfunktio on vastaavanlainen käsite osteopatiassa kuin subluksaatio kiropraktiikassa ja nikamalukko fysioterapiassa. Käytännössä sillä viitataan asiakkaan terveysongelman oletettuun aiheuttajaan, jonka korjaamalla osteopaatti voi auttaa asiakastaan toipumaan.
Somaattista dysfunktiota on pidetty osteopatialle hyvin keskeisenä käsitteenä, mutta Fryer asettaa sen relevanssin kyseenalaiseksi. Syynä on oletetun häiriötilan epäselvä patofysiologinen mekanismi ja toisaalta diagnosoinnin heikko luotettavuus. Artikkelissaan Fryer suosittelee koko termistä luopumista, sillä se antaa asiakkaalle virheellisen kuvan hänen kehostaan ja ongelmansa laadusta. Somaattisen dysfunktion sijaan Fryer suosittelee diagnostisista löydöksistä kommunikoitavan mieluummin liikerajoituksen termein.
Samankaltaiseen lopputulokseen päätyi tohtori Bahram Jam Advanced Physical Therapy Education Instituten samana vuonna julkaisemassa artikkelissa. Hän kuvailee kirjoituksessaan manuaalisen fysioterapian diagnostiikkaa ja huomauttaa yleisesti käytössä olevien potilaan tutkimismenetelmien olevan epäluotettavia. Samalla yleisesti esitetyt väittämät diagnostiikan tarkkuudesta ovat hänestä yliampuvia. Jam kertoo itse keskittyvänsä rangan joustavuuden testaamiseen ja oireprovokaatioon pikkutarkan analyysin sijaan.
Artikkelin keskeiset viestit:
- Selkärangan manipulaatio ei todellisuudessa kohdistu vain yhteen yksittäiseen nikamaan tai niveleen
- Naksahdus ei ole tarpeellinen manipulaation onnistumisen kannalta
- Sama vaiva voidaan hoitaa millä hyvänsä manuaalisella tekniikalla
- Hoito toimii yhtä hyvin jos manipuloi kivuttoman kohdan rangasta kivuliaan sijaan
- Toimivan manuaalisen hoidon ei tarvitse perustua pikkutarkkaan biomekaaniseen analyysiin
- Tarkkaan käsin tutkimiseen perustuva manuaalinen hoito ei ole tehokkaampaa kuin itsenäisesti tehty harjoittelu
- Yksittäisen nikaman jäykkyys ei vaikuta ihmisen kipuun tai terveydentilaan
- Henkilö, joka odottaa ulkopuolisen voivan korjata ongelmansa toipuu heikommin kuin sellainen, joka luottaa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa
- Manipulaatio ei vapauta kiinnikeitä tai aseta nikamaa paikalleen
- Manuaalinen terapia tuottaa epäspesifin neurofysiologisen vaikutuksen, joka moduloi kipua ja lihastonusta
Kuinka ammattilaisten tulisi sitten huomioida nämä seikat työssään? Alla muutama ehdotus:
- Huomioidaan fysiologiset, neurologiset ja psykososiaaliset tekijät kliinisessä päättelyssä
- Käytetään ongelmanmäärittelyssä mieluummin liikerajoitusta ja arkuutta kuin ”virheasentoja” puhuttaessa löydöksistä
- Voidaan ilman muuta käsitellä kipeää kohtaa taikka sen ympäristöä kivuttoman toiminnan palauttamiseksi
- Muistetaan tutkimismenetelmien heikko diagnostinen luotettavuus ja löydösten epävarma relevanssi oirekuvan tai terveyden kannalta
- Voidaan tietenkin tehdä hoidon yksilöllisen toteutuksen kannalta tarpeelliset testit ja tutkimukset, esimerkiksi manuaalisen hoitotekniikan suorittamista varten
- Ei käytetä termejä kuten subluksaatio, nikamalukko tai somaattinen dysfunktio kommunikoidessa asiakkaan tai muun terveydenhuollon kanssa
Lähteet
Fryer, Gary 2016: Somatic Dysfunction: An osteopathic conundrum. International Journal of Osteopathic Medicine. Volume 22, pages 62-56. Elsevier.
Jam, Bahram 2016: A new Paradigm in Manual Therapy: Abandoning Segmental Motion Palpation. Advanced Physical Therapy Education Institute (APTEI).