Kipu on yleisin manuaaliseen terapiaan kuten osteopatiaan tai fysioterapiaan hakeutumisen syy. Ihminen kokee olonsa epämukavaksi tai kivuliaaksi jossain kehonsa osassa. Kipu on voinut alkaa äkillisesti tai pikkuhiljaa hiipimällä. Se usein joko pahenee jossain liikkeessä tai liialla paikallaanololla. Jotkin asennot tai liikkeet ovat pahempia kuin toiset, jotkin liikkeet tai asennot puolestaan ovat joko kivuttomia tai tuntuvat selvästi helpottavilta. Kyse on mekaanisesti käyttäytyvästä kivusta.
Miten kipu toimii
Kipu on osa elimistömme selviytymisstrategiaa. Sen tarkoitus on herättää huomiomme ja suunnata se uhattuun kehonosaan, jotta emme pahentaisi mahdollista kudosvauriota. Se saa meidät varomaan ja liikkumaan eri tavalla. Se motivoi meitä hoitamaan kehonosaamme ja hakemaan apua. Kipu ei kuitenkaan synny suoraan kudosvauriosta. Tämä on tärkeää ymmärtää. Se on fysiologinen tarvetila samaan tapaan kuin jano tai nälkä. Jano tuntuu suussa ja nälkä vatsassa, mutta niiden kudoksissa ei ole vikaa. Janon ja nälän tuntemukset pakottavat meitä helpottamaan tuota tunnetta juomalla ja syömällä. Kipu ohjaa meitä helpottamaan ikävää tunnetta kehossamme.
Kivun syntymiseen liittyy dynaaminen prosessi hermostossamme ja siihen vaikuttavat hyvin monet tekijät, kuten mm.
– tilanne ja olosuhteet
– ääreishermoston viestit kudoksista
– aikaisemmat kokemukset
– ajatukset, pelot ja uskomukset
Todellisesta tai uhkaavasta kudosvauriosta syntyvät ääreishermoston viestit ovat vain yksi tekijä monien joukossa. Ne eivät ole yksinään riittäviä tai edes tarpeellisia kivun ilmenemisessä. Kipuun tarvitaan ja siihen riittää aivot. Itse asiassa kehon tai sen kivun tuntemiseen ei tarvita kehoa lainkaan, vain aivot. Oletko kuullut aaveraajasärystä?
Kipu on varoitus, ei vaurio. Jos kipua tulisi ainoastaan kun jokin on jo hajalla, emme olisi päässeet näin pitkälle lajina. Koska kipuun johtavat ja siihen vaikuttavat monenlaiset tekijät, käy joskus niin, että täysin harmittomat liikkeet ja toiminnat alkavat tuottaa kipua, vaikkei oltaisi lähelläkään kudosten vaurioitumista.
Kipukokemus on kokijalleen aina aitoa, ja sitä voidaan hoitaa, vaikkei kudosvauriota voitaisikaan todentaa.
Miten kipu voi näyttäytyä kehossa
Kipeä keho toimii usein eri tavalla kuin kivuton. Joidenkin lihasten jännittyminen estyy samalla kuin toisten lisääntyy. Joitain asentoja suositaan, toisia vältellään. Hengittäminen muuttuu pinnalliseksi. Käveleminen, seisominen, istuminen ja makaaminen vaikeutuvat. Liikemallit vääristyvät ja liikkumisen vaihtoehdot köyhtyvät. Liikejärjestelmä on kaapattu puolustamaan uhattua kudosta. Jos olet tuntenut lenkkeillessäsi viiltävää kipua jalkapohjassasi, olet ehkä huomannut kuinka askelluksesi alkoi kiertää jalkapohjan ulkosyrjän kautta, etkä kyennyt askeltamaan normaalisti yrityksistäsi huolimatta.
Mekaanisen toiminnan muutokset ovat yksilöllisiä ja tilannekohtaisia. Niiden täsmällinen ilmenemismuoto on vaikeasti ennustettavissa, eivätkä ne ole korjattavissa väkisin pakottamalla. On tärkeää ymmärtää, etteivät mekaaniset häiriöt ole kivun syy vaan pikemminkin seuraus. Ne edustavat elimistön parasta mahdollista ratkaisuyritystä juuri niissä olosuhteissa.
Biologiamme optimoituu luonnostaan lyhyen aikavälin selviytymiseen, ei pitkän aikavälin terveyteen ja hyvinvointiin. Pitkään jatkunut yliaktiivinen puolustustoiminta kipuineen ja jumeineen ei ole elimistöllemme eduksi. Se tapahtuu muiden elinjärjestelmien ja toisaalta oman elämämme monimuotoisuuden kustannuksella.
Yleensä useimmat kivut menevät ohi itsekseen ajan kanssa. Toisinaan taas ei. Joskus kipuun kytkeytyy tarpeetonta jännittyneisyyttä, pelko-välttely-käyttäytymistä, varomista ja haitallisia uskomuksia kivun merkityksistä ja syistä. Joillain yksilöillä kivut pitkittyvät helpommin kuin toisilla mahdollisesti hermoston yksilöllisistä ominaisuuksista johtuen. Se ei ole vika vaan ominaisuus, jonka kanssa on opittava tulemaan toimeen ja hakemaan apua kun sitä tarvitaan.
Miten kipua voidaan hoitaa
Kivun hoito riippuu kivun profiilista. Syöpäkivun hoito on erilaista kuin murtumasta seurannut kipu tai krooninen alaselkäkipu. Keskityn tässä mekaanisesti käyttäytyvään ns. epäspesifiin kipuun, jollaista enemmistö selkä- ja niskakivuista on.
Ensimmäistä kertaa ilmennyttä kovaa kipua yritetään tyypillisesti hoitaa ensin lääkekuurilla. Terveysasemalla tähän käytetään kipulääkettä ja lihasrelaksantia injektiona ja/tai suun kautta annosteltuna. Lievempiin kipuihin määrätään yleensä tulehduskipulääkkettä. Mikäli kipu ei mene ohi itsekseen tai lääkitsemällä, voidaan hakeutua osteopatiaan tai fysioterapiaan, joissa käytetään manuaalista terapiaa ja harjoitusterapiaa kivunhoitoon ja toimintakyvyn parantamiseen. Harjoittelusta on kivunhoidossa kaikkein vahvin tutkimusnäyttö tukenaan, mutta manuaalista terapiaa voidaan käyttää parantamaan oloa ja helpottamaan harjoittelua.