044 9258218

Somaattinen dysfunktio

 

Edellinen kirjoitukseni koski Suomessa yleistä tapaa puhua selän kipujumista ”lukkona”. Muualla maailmassa tavataan puhua nikaman dysfunktiosta eli toiminnan häiriöstä.

Yhtä kaikki näillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen kokee äkillisen kivun selässään, eikä kykene liikkumaan kunnolla. Tyypillisesti päättely etenee siten, että epäillään nikaman menneen pois paikoiltaan tai lukkoon, ja että tästä kipu aiheutuu. Lääke tähän olisi tietenkin nikaman laittaminen paikalleen tai sen avaaminen. Kun manuaalisen käsittelyn seurauksena kipu sitten vähenee ja liikkuminen helpottuu, ajatellaan että vika on nyt korjattu ja siksi oireet alkavat helpottaa. Tällöin ollaan tehty virheellinen päätelmä. Manipulaatiolla korjattavaa mekaanista häiriötä ei olla kyetty tutkimuksista huolimatta osoittamaan.

Sekä kipu että jäykkyys ovat puolustusreaktioita. Aivot pyrkivät kiinnittämään huomiomme uhattuun kehonosaan tuottamalla tietoisuutemme kipua ja ne yrittävät stabiloida alueen estämällä sen liikuttelun. Ne kaappaavat motorisen järjestelmän haltuunsa ja estävät kehon normaalin käytön siihen asti kunnes uhka on vakuuttavasti poistunut. Akuutisti uhka on voinut olla esimerkiksi äkillinen kudosten venyttyminen jonkin liikkeen yhteydessä. Tässä yhteydessä on voinut tapahtua kudosten venähdys, taikka sitten ei. Kipua tuotetaan myös ennakoivasti, koska paras tapa pitää meidät elossa on välttää vaurioita alun alkaenkin. Varsinkin pitkään jatkuneessa kivussa ennakoinnin osuus korostuu. Tällöin harmitonkin kudosten kuormitus voi johtaa kipuun.

Osteopaatit käyttävät termiä somaattinen dysfunktio. Selkärangassa sillä viitataan yleensä jollakin tavalla poikkeavasti käyttäytyvään nikamaan. Nikaman asento ja liikkuvuus ovat häiriintyneet ja iho sen alueella voi poiketa muusta ympäristöstään. Nikaman tunnustelu voi tuottaa kipua. Englanninkielinen muistisääntö näille löydöksille on STAR: sensibility changes, tissue texture changes, asymmetry, range of motion changes. Suomeksi muistisääntö on KELA: kudosmuutos, epäsymmetria, liikerajoitus, arkuus. Somaattisen dysfunktion mielekkyys on kyseenalaistettu osteopatian omassa julkaisussa, International Journal of Osteopathyssa.

Porttikontrolliteorian isän, Ronald Melzackin, neuromatriisimalli kuvaa elegantisti kuinka kipu toimii. Siinä neuromatriisi kuvaa hermoston toimintaa järjestelmänä. Se saa tietoa monista lähteistä: tuki- ja liikuntaelimistöstä; ajatuksiin ja muistoihin liittyviltä aivoalueilta; sekä tunteisiin liittyviltä aivoalueilta. Prosessoinnin jälkeen se tuottaa vasteena kipukokemuksen; erilaisia motorisia toimintamalleja; sekä stressinsäätelyjärjestelmien vasteita.

Mielestäni neuromatriisimalli kuvaa myös vähintäänkin yhtä hienosti sitä, kuinka somaattiseen dysfunktioon liitetyt oireet ja merkit syntyvät, ja kuinka manuaalinen terapia toimii. Alla olevasta kuvasta tämä käy hyvin ilmi:

On helppo havaita, että somaattisen dysfunktion tunnusomaiset STAR-löydökset ovat loppujen lopuksi vain neuromatriisin tuottamia vasteita. Se mitä pidämme ”dysfunktiona” onkin sarja puolustautumisvasteita. Kyseessä on siis defenssi pikemminkin kuin defekti. Se on jotain mitä keho aktiivisesti tekee: se on ratkaisuyritys uhkaavassa tilanteessa.

 

Lähteet:

 

Bialosky, Joel E. – Bishop, Mark D. – Price, Don D. – Robinson, Michael E. – George, Steven Z. 2008: The Mechanisms of Manual Therapy in The Treatment of Musculoskeletal Pain: A Comprehensive Model. US National Library of Medicine. National Institutes of Health. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2775050/

Jam, Bahram 2016: A new Paradigm in Manual Therapy: Abandoning Segmental Motion Palpation. Advanced Physical Therapy Education Institute (APTEI), Thornhill, ON, Canada

Fryer, Gary 2016: Somatic dysfunction: An osteopathic conundrum International Journal of Osteopathic Medicine , Volume 22 , 52 – 63

Melzack, Ronald – Katz Joel 2013: Pain. WIREs Cogn Sci 2013, 4:1–15. doi: 10.1002/wcs.1201 http://wires.wiley.com/WileyCDA/WiresArticle/wisId-WCS1201.html

Parsons, Jon 2005: Osteopathy: Models for Diagnosis, Treatment and Practice. Churchill Livingstone. Elsevier.

 

Scroll to top