Manuaalinen terapia

Manuaalinen terapia tarkoittaa käsin tehtävää hoitoa. Osteopatia, kiropraktiikka ja naprapatia lienevät tunnetuimpia manuaaliseen terapiaan erikoistuneita ammattikuntia, jotka yhdistelevät erilaisia manuaalisen terapian menetelmiä. Hieronta on sekä manuaalisen terapian menetelmä että oma ammattinsa. Fysioterapiassa hyödynnetään manuaalista terapiaa, mutta pääpaino on ohjauksessa, neuvonnassa ja aktiivisessa kuntoutuksessa. Fysioterapeutti voi kuitenkin kouluttautumalla erikoistua manuaaliseen terapiaan.

Manuaalisen terapian menetelmiä

Tunnetuimpia manuaalisen terapian menetelmiä ovat

  • hieronta
  • mobilisaatio
  • manipulaatio
  • triggerpiste-inhibitio
  • jännitys-rentoutus-mobilisaatio (muscle energy technique, MET)
  • sidekudoskalvokäsittelyt, jotka ovat lisänneet suosiotaan aivan viime vuosina

Vähemmän tunnettuja, mutta erityisesti osteopaattien käyttämiä menetelmiä ovat mm.

  • artikulaatio
  • oskillaatio
  • positional release
  • counterstrain
  • balanced ligamentous tension (BLT)
  • myofascial release (MFR)
  • fascial unwinding

Lisäksi on erityisiä hermokudoksen mukautumiskykyyn ja kivunsäätelyyn kohdistuvia menetelmiä, kuten

  • hermokudoksen mobilisointi raajojen aktiivisen tai passiivisen liikkeen kautta
  • hermokudoksen mobilisointi ihoa nostamalla aktiivisen liikkeen aikana (dermaalitraktio)
  • hermokudoksen mobilisointi viemällä ihoa eri suuntiin ihonalaiskudoksen päällä (dermoneuromodulaatio)

Manuaalisen terapian tavoitteet

Manuaalisella terapialla voidaan vähentää kipua, laskea lihasjännitystä, edistää nestekuljetusta, sekä tasapainottaa autonomisen hermoston toimintaa. Hoidon jälkeen ihminen tuntee yleensä vähemmän kipua ja on vapaampi liikkumaan. Nämä ovat elimistön reaktioita käsittelyyn ja edustavat muutosta fysiologisissa prosesseissa. Nivelten liikuttelulla ja kudosten käsittelyllä tuotetaan mekaanisia voimia, jotka muuttuvat fysiologisiksi signaaleiksi ja vasteiksi. Anatomiset rakenteet eivät itsessään muutu, vaan niiden toiminta ja koordinaatio muuttuu. Hoito kohdistuu siis ihmiskehon fysiologisiin prosesseihin ja tapahtuu epäsuorasti anatomisten rakenteiden välityksellä.

Manuaalisen terapian mekanismit

Manuaalisesta terapiasta on liikkeellä paljon väärinkäsityksiä. Tämä johtuu siitä, että erilaisia käsin suoritettavia hoitomuotoja on ollut aina, mutta niitä on alettu tutkia vasta hiljattain kunnolla. Ennen tieteellistä tutkimusta ne ovat perustuneet pitkälti olettamuksiin, onnekkaaseen sattumukseen ja perinnetietoon. Monissa tapauksissa ollaan väärän olettamuksen perusteella päädytty vahingossa tekemään jotakin, joka onkin toiminut! Se että hoito auttaa, ei kuitenkaan vielä todista sen väitettyä vaikutusmekanismia todeksi. Nyt kun tutkittua tietoa on saatavilla enemmän, voidaan todeta seuraavaa:

  • Manuaalinen terapia tuottaa hermostollisen vaikutuksen, joka vähentää kipua ja lihasjännitystä
  • Samaa vaivaa voidaan hoitaa yhtä tehokkaasti eri tekniikoilla
  • Yksittäisen nikaman jäykkyys ei aiheuta kipua tai pilaa kenenkään terveyttä
  • Manipulaatio ilman naksahdusta on yhtä tehokasta kuin naksahduksen kuuluessa
  • Selkärangan naksauttaminen ei oikeasti kohdistu vain yhteen nikamaan
  • Hoito toimii yhtä hyvin jos manipuloi kivuttoman kohdan rangasta kivuliaan sijaan
  • Manipulaatio ei aseta nikamaa paikalleen tai avaa niveltä vapauttamalla kiinnikkeitä
  • Mekaaninen diagnostiikka ei ole oikeasti kovinkaan tarkkaa, mutta manuaalinen hoito tehoaa silti

Yllä oleva lista on mukailtu tohtori Bahram Jamin artikkelista, jonka voit lukea täältä

Manuaalinen terapia vaikuttaa kipuun ja liikerajoitukseen pääasiassa hermostollisten mekanismien kautta. Käsittely voi olla nivelten liikehoitoa, kuten artikulaatiota tai mobilisaatiota, tai se voi olla pehmytkudoskäsittelyä kuten hierontaa. Se voi olla nivelen nopeaa naksauttamista tai kevyttä ihovenytyshoitoa. Mitä tahansa se onkin, vaikutusmekanismi on sama: hermostollisen säätelytoiminnan muuttuminen. Kyseessä ei siis ole ulkoapäin kehoon pakotettu rakenteellinen muutos. Sekä kipu että mekaaninen toiminta muuttuvat kun niiden hermostollinen säätely muuttuu. Tähän ei tarvita suurta ulkoista voimaa! Käsittely ei muuta kudoksia miksikään, mutta kovin voimakas käsittely voi lisätä kipua entisestään.

Vastuullinen manuaalinen terapia

Menetelmävalinnassa on aina arvioitava sen tuoma potentiaalinen hyöty suhteessa sen aiheuttamaan potentiaaliseen haittaan. Erityisesti selkärangan manipulaatioon (toisen henkilön suorittamaan nikamien naksauttamiseen) liittyy vakavan komplikaation riski, varsinkin kaularangassa, mutta myös rintarangassa ja lannerangassa. Terapeutin kouluttautuneisuus ja kokemus ei ole turvallisen manipulaation tae. On osin arpapeliä, kenen kohdalle vakava komplikaatio sattuu. Joissain tapauksissa kyse on ollut suoranaisesta hoitovirheestä, jolloin on manipuloitu vaikka kontraindikaatio toimenpiteelle on ollut aivan selvä. Toisissa tapauksissa taas komplikaatiota ei ole voitu ennustaa potilaan terveydentilan perusteella. Edellä kuvatut tosiseikat huomioiden on kysyttävä: onko pienikään riski ottamisen arvoinen? Etenkin kun rajummat tekniikat voidaan aina korvata lempeämmillä menetelmillä. Manipulaatio on vain yksi 16:sta edellä listatusta hoitomenetelmästä.

Manuaalinen terapia ei saa milloinkaan muodostua toipumisen esteeksi. Hoidettavalle ei saa uskotella, että jokin tietty manuaalisen terapian toimenpide on ”korjaava”, tai välttämätön toipumisen kannalta, tai että käsittelyn tuottama kipu on pakko sietää jotta voi tulla terveeksi. Mikään tällainen väite ei nimittäin pidä paikkaansa. Aivan erityisen ongelmallisia ovat manipulaatiot, joissa kuuluvat dramaattiset rusahdukset vahvistavat käsitystä, että jokin on ollut mekaanisesti pielessä ja äänen kuultua vika on korjaantunut. Mikäli tällainen käsitys syntyy, on terapia vaarassa muuttua epäterveellä tavalla valtasuhteeksi.

Parhaimmillaan manuaalinen terapia voi olla käänteentekevä interventio tilanteessa, jossa toipuminen ei ole noudattanut tilastollista kaavaa. Kivun helpotettua ja liikkeen vapauduttua on helpompi liikutella itseään ja alkaa liikkumaan enemmän. Itse suoritettu liike on aina tehokkainta toipumisen kannalta ja vain se on todella välttämätöntä. Mikäli ihminen makaisi vain paikallaan, ei manuaalisella terapialla voitaisi mitenkään korvata elimistön tarvitsemaa liikettä. Vastaavasti mikäli hoidon jälkeen kehonosa ei ryhdytä käyttämään aktiivisesti, vaan sen käyttöä vältellään, ei lopputulos ole manuaalisesta terapiasta riippumatta kovin hyvä.

Lähteet

Bialosky, Joel E. – Bishop, Mark D. – Price, Don D. – Robinson, Michael E. – George, Steven Z. 2008: The Mechanisms of Manual Therapy in The Treatment of Musculoskeletal Pain: A Comprehensive Model. US National Library of Medicine. National Institutes of Health.

Jam, Bahram 2016: A new Paradigm in Manual Therapy: Abandoning Segmental Motion Palpation. Advanced Physical Therapy Education Institute (APTEI), Thornhill, ON, Canada

Scroll to top