Osteopatia

Manipulaatiolla korjattavan häiriön käsitteestä tulisi luopua

Tohtori Gary Fryer julkaisi vuonna 2016 International Journal of Osteopathic Medicinessa kirjoituksensa somaattisesta dysfunktiosta. Somaattinen dysfunktio on vastaavanlainen käsite osteopatiassa kuin subluksaatio kiropraktiikassa ja nikamalukko fysioterapiassa. Käytännössä sillä viitataan asiakkaan terveysongelman syyhyn ja siten löydökseen, jonka korjaamalla osteopaatti voi auttaa asiakastaan toipumaan. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin.

Somaattista dysfunktiota on pidetty osteopatialle hyvin keskeisenä käsitteenä, mutta Fryer asettaa sen relevanssin kyseenalaiseksi sen epäselvän patofysiologisen mekanismin ja toisaalta diagnosoinnin heikon luotettavuuden vuoksi. Artikkelissaan Fryer suosittelee koko termistä luopumista, sillä se antaa asiakkaalle virheellisen kuvan hänen kehostaan ja ongelmansa laadusta. Somaattisen dysfunktion sijaan Fryer suosittelee diagnostisista löydöksistä kommunikoitavan mieluummin liikerajoituksen termein.

Samankaltaiseen lopputulokseen päätyi tohtori Bahram Jam Advanced Physical Therapy Education Instituten samana vuonna julkaisemassa artikkelissa. Hän kuvailee kirjoituksessaan manuaalisen fysioterapian diagnostiikkaa ja huomauttaa yleisesti käytössä olevien potilaan tutkimismenetelmien olevan epäluotettavia. Samalla yleisesti esitetyt väittämät diagnostiikan tarkkuudesta ovat suorastaan yliampuvia. Jam kertoo itse luopuneensa pikkutarkasta analyysistä yksittäisten nikamien tai nivelten diagnosoimiseksi ja keskittyvänsä rangan joustavuuden testaamiseen ja oireprovokaatioon.

Artikkelin päätteeksi Jam pitää lukijan kanssa tutkittuun tietoon pohjaavan tietovisan, josta käy ilmi seuraavat seikat:

  • Selkärangan manipulaatio ei oikeasti vaikuta vain yhteen yksittäiseen nikamaan tai niveleen
  • Naksahdus ei ole tarpeellinen manipulaation onnistumisen kannalta
  • Sama vaiva voidaan hoitaa millä hyvänsä manuaalisella tekniikalla
  • Hoito toimii yhtä hyvin jos manipuloi kivuttoman kohdan rangasta kivuliaan sijaan
  • Toimivan manuaalisen hoidon ei tarvitse perustua pikkutarkkaan biomekaaniseen analyysiin
  • Tarkkaan käsin tutkimiseen perustuva manuaalinen hoito ei ole tehokkaampaa kuin itsenäisesti tehty harjoittelu
  • Yksittäisen nikaman jäykkyys ei vaikuta ihmisen kipuun tai muuhun terveyteen
  • Henkilö, joka odottaa ulkopuolisen voivan korjata ongelmansa toipuu heikommin kuin sellainen, joka luottaa omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa
  • Manipulaatio ei vapauta kiinnikeitä tai aseta nikamaa paikalleen
  • Manuaalinen terapia tuottaa epäspesifin neurofysiologisen vaikutuksen, joka moduloi kipua ja lihastonusta

Mitä tämä tarkoittaa ammattilaisen näkökulmasta?

  • Huomioi fysiologiset, neurologiset ja psykososiaaliset tekijät kliinisessä päättelyssäsi
  • Käytä ongelmanmäärittelyssä mieluummin rajoittunutta liikettä ja arkuutta kuvatessasi löydöksiä
  • Voit käsitellä kipeää kohtaa taikka sen ympäristöä kivuttoman toiminnan palauttamiseksi
  • Muista tutkimismenetelmien heikko diagnostinen luotettavuus ja löydösten epävarma relevanssi oirekuvan tai terveyden kannalta
  • Voit kuitenkin tehdä menetelmäsi toteutuksen kannalta tarpeelliset testit ja tutkimukset, esimerkiksi tekniikan asettelua varten
  • Älä käytä termiä somaattinen dysfunktio, subluksaatio tai nikamalukko tms. kommunikoidessasi asiakkaan tai muun terveydenhuollon kanssa

 

Lähteet

Fryer, Gary 2016: Somatic Dysfunction: An osteopathic conundrum. International Journal of Osteopathic Medicine. Volume 22, pages 62-56. Elsevier.

Jam, Bahram 2016: A new Paradigm in Manual Therapy: Abandoning Segmental Motion Palpation. Advanced Physical Therapy Education Institute (APTEI).